H niin kuin Helluntai

[Sori on paljon tekstiä, mutta mulla olisi tähän postaukseen 9 kuvaa, mutta kun tämä tyhmä ei suostu lataamaan niitä ilman, että laittaa ne tonne ylös, vaikka haluaisin ne joko tekstien väleihin tai alas. Ihanaa. Eli lisään kuvat myöhemmin.]

Tai haaveilu. Tai hörhöily. Tai hössötys. Tai hiljaisuus. Kaikkea näitä olen tämän viikon aikana ehtinyt kokemaan. Tiedän, postaus on otsikon mukaan viikon myöhässä. Mutta haluankin toimia nyt niin, että olen poiminut viikolta erilaisia tapahtumia, mutta kerron tarkimmin viime viikon sunnuntaista ja maanantaista. Elikkä kuulumisia-postaus luvassa. (hähää petin teidät, en kirjoittanutkaan tyylipostausta vielä, malttia, kyllä vielä se

tulee... aikanaan. :D)

Joo elikkä tosiaan Helluntai oli viime viikon sunnuntaina. (12.6.) ja päätettiin pyhittää ilta herkuille sekä Titanicille. Päivä alkoi perinteisesti ei millään, elikkä sillä h niin kuin hörhöilyllä. Sovittiin kaverin kanssa, että katottaisiin meillä iki-ihana leffaklassikko Titanic.

Kuten moni varmaan tietää, Helluntai on pyhä päivä. Edes muka aina avoinna olevat Siwa ja Alepa eivät olleet auki ja ei tietenkään laiskuuttamme jaksettu raahautua jonnekin keskustaan herkkuostoksille. Mutta: Tilanteen pelasti taas kerran rakas ystävämme Makuuni. Kävelimme sen kilometrin, vai paljonkohan se nyt sattuu olemaan ja menimme sisään. No, vastassa meitä odotti aina niin ystävällinen henkilökunta, irtokarkkitaivas sekä ihana Ben Jerry's (bloggerissa ei toimi et-merkki) jätskivalikoima. Sekä tietenkin dvd:t. Herkkuperseenä menin ensimmäiseksi kauhomaan salmiakkeja, suklaata sekä joitakin kirpeitä hedelmäkarkkeja sammiooni. (okei pieneen pussiin) Sitten menimme etsimään laivanupotusleffaamme. Sitä ei valitettavasti näkynyt, joten kävimme kysäisemässä asiasta kassaneidiltä. Titaniceja kuuluisi olla kuulemma 2 koko vuokraamossa, meidän onnellamme kummatkin oli tietenkin lainassa. Noh, lopulta päädyimme ottamaan jonkun erikoisen Titanicin tv-version, joka siis kyllä oli leffa ja kertoikin samasta aiheesta, mutta siinä oli kuitenkin hieman eri juoni ja eri näyttelijät.

Kävelimme kotiini ja aloimme katsomaan leffaa. Eiku hups ei alettukaan, koska syötiin eka jotakin epä-epäterveellistä, elikkä maailman yksinkertaisinta syötävää, äitini tekemää salaattia, sekä pikkusiskoni valmistamaa sushia. Ja kyllä oli herkullista! Noniin nyt sitten aloimme katsomaan sitä feikki-titskuu. (mun lempinimivalikoima... :D) Valitettavasti kaverini joutui kummiskin lähtemään ennen kuin leffa oli edes siinä törmäyskohdassa, joten katsoin leffan yksin loppuun. Nojaa voi niinkin sanoa, mutta seuranani olivat siis myös koirani (Raùl) sekä Ben Jerry's jäde. Leffan lopuksi oli nukkumaanmenoaika, joten painuin sitten tutimaan. Kerron postauksen lopussa tarkemmin leffan tapahtumista.

Sisukkaina ihmisinä menimme siis seuraavanakin päivänä

metsästämään sitä Titanicia, jospa se nyt sattuisi olemaan vapaana. Etsimme sitä epätoivoisesti niiden lukuisten dvd:iden (en osaa taivuttaa!) seasta, kunnes minä (Vera) bongasin jotakin erittäin tutunnäköistä dvd-meren seasta. Sanoin kaverille, että "tuu äkkii kattoo". Siinä sitten tölläsimme varmaan typerän näköisinä yhtä dvd:tä, kunnes kaverini sitten rikkoi hiljaisuuden kiljaisemalla, että jes! Meitä siis todellakin onnisti, sillä Titanic vaikuttaa olevan aika suosittu leffa näillä kulmilla. Menimme sitten tietysti kassalle maksamaan sen ja tällä kertaa mukaan ei onneksi tarttunut mitään makeaa.

Kävelimme taas sen reilun kilsan meidän majaamme ja laitoimme popparit mikroon. Nyt se hyvä leffatunnelma vasta alkaakin olla. Sillä välin säädin jotakin dvd:n kanssa, mutta sain sen onneksi lopulta toimimaan. Siinä sitten nautiskelimme romantiikalla maustetusta laivanupotuksesta koko loppuillan. (kaverini jäi yöksi meille) Aamulla oli ihan kiva tunnelma, itse kylläkin en vaativana nukkujana saanut jostakin syystä yöllä unta kauhean hyvin. Siinä oli meidän kiva leffakertomus, toivottavasti oli hauskaa luettavaa. :>

Extroja: Tällä kertaa ei sushireseptiä, sillä en kokannut sitä itse, enkä muutenkaan jaksaisi kirjoittaa sitä tähän. (olen todellinen laiskuuden huipentuma)

Mutta, nyt luvassa ovat Titanic vs Titanic-taistelu sekä Ben Jerry's jäätelöarvostelu. (et-merkki ei edelleenkään toimi bloggerissa) Nauttikaamme siis siitä.

Nyt katosi yhtäkkiä putkiteksti-into, joten joudutte tyytymään tällaiseen vertailutekniikkaan.

Alkuperäinen Titanic:

(ei pitäisi sisältää sen kumm

empia spoilauksia, jos joku ei ole nähnyt)

+ IHANIA romantiikkakohtauksia.

+ Näyttelijät tosi päteviä ja aitoja.

+ Tunnelma. Tosi aidosti kuvattu.

+ Välittyy ihmisen tunteisiin, niin kuin hyvän leffan kuuluukin.

+ Juoni. Sisälsi pari itse hoksattava

a paikkaa.

+ Musiikki. Ihania taustabiisejä, nyt en puhu vain Celine Dionin tunnarista.

+ Kuvaus. Tai mitenkä sen nyt selittäisi... no elokuvan kuvaaja(t) olivat erinomaisia,

kohtauksen oli zoomattu ja tarkennettu jne. erittäin hyvin, joka vaikutti myös tunnelmaan.

- Luokkaerokommentit. Pistää ärsyttämään todella.

- Epäaidot tapahtumat sekä jossain kohdissa lähes uskomattoman hyvä tuuri. Periatteessa hyviä juttuja, mutta

jotkut tosi epäaidot tapahtumat pistivät jopa nauramaan. Tai no miksi kukaan nauraisi draamaleffalle, oikeastaan vain huvittivat.

- Suuret vastoinkäymiset. Todella masentavia, varsinkin jos jonkun henki riippui niistä.

Koska elokuva kuuluu kategoriaan draama, en anna miinusta vastoinkäymisistä tai muuten surullisista kohtauksista. Luokkaerotjutut olivat ilmeisesti siihen aikaan ihan oikea juttu, eli se vaan tekee elokuvasta realistisemman. Joten miinusta tulee vaan ja ainostaan niistä epäaitouksista, mutta vuonna 1996 ei varmaankaan ollut kovin ihmeellistä teknologiaa, joten en voi antaa siitä melkein yhtään miinusta.

Loppuarvosanaksi tuli: 10-

Titanic 2/tv-versio (en tiedä virallista nimeä, boksissa luki vain Titanic)

+ Aika samoja plussia ykkösen kanssa, paitsi:

- Ei romantiikkaa kovin paljoa, enemmän sitä draa

maa

- Ei vaikuta kovin paljon tunteisiin, paitsi:

- Näytettiin kuinka lapsia menehtyi.

- Tylsempi juoni, ei kovin ihmeellinen.

- Tässäkin noi luokkaerojutut. Ärsyttäviä.

- Loppu jäi hieman avaraksi, olisi kaivannut paremman lopetuksen.

- Ei ihmeellisiä musiikkivalikoimia.

- Alku ja oikeastaan koko leffa hieman

pitkäveteinen.

- Henkilöitä oli välillä hankala erottaa toisistaan ja suhdekuviot olivat muutenkin monimutkaisia.

Ihan katsottava leffa, ei herättänyt mitenkään erikoisia fiiliksiä. Plussa tulee siitä (kumpienkin) Titanicin alkuperäis/pohjajuonesta, joka on idealtaan loistava. Ei pärjää nimeksikään alkuperäiselle Titanicille.

Loppuarvosanaksi tuli: 8+

Voiton vei ylivoimaisesti alkuperäinen Titanic Leonardo DiCaprion merensinisin silmineen! Suosittelen ehdottomasti katsomaan, yksi lempielokuvistani.

Suosikki Ben Jerry's makuni: (sisällöt lainattu Makuunin sivuilta)

1. Half Baked ("Suklaa- ja vanilijakermajäätelön joukossa reiluja brownien ja suklaapikkuleipätaikinan palasia.")

2. Cookie Dought ("Vaniljakermajäätelöön sekoitettuna runsaasti vastustamatonta pikkuleipätaikinaa.")

3. Nordic Water Peace ("Kermajäätelöä ja vastustamaton yhdistelmä suklaakeksipaloja, suklaatoffeekastiketta ja suklaanmakuisia peace-merkkejä.")

4. Phish Food ("Suklaakermajäätelöä, vaahtokarkkia, kinuskikastiketta ja suklaanmakuisia kalakuvioita.")

5. Chocolate Fudge Brownie ("Extrasuklaista suklaakermajäätelöä ja kerrassaan maukkaita brownie-kakkupaloja.")

500 ml-pakkaus Makuunissa 6,70€/kpl.

Joo sry en voi mitään mun vähän hassulle ja liioittelevalle kirjoitustavalle. :D Nyt taisikin jäädä väliin muiden päivien tapahtumat, mutta ei sillä toivottavasti ole väliä.

P.S. Aa mulle on tullut yhtäkkiä kauhea korukuume. :D

Orkideoillakin on elämä. -Vai onko?

En aio kirjoittaa mitään alkuesittelyä, saatte itse tulevien postauksien avulla päätellä millainen ihminen olen (ja millainen ihminen haluaisin olla). Tämänkertainen postaus siis koskee, luit aivan oikein, kukkia nimeltä orkidea. Mutta sen voi tulkita miten haluaa.

Elikkä jokainen varmaan tietää mikä on orkidea tai ainakin on kuullut siitä? (jos et, niin googleta!) Orkideat (oho Wikipedia väittää orkideoiden olevan kämmekkäkasveja... se kuulostaa tyhmältä, joten kutsutaan niitä edelleen eksoottisesti orkideoiksi) ovat erittäin upeita kukkia. (yleisimmät värit ovat vaaleanpunainen-lila sekä vaalean kellertävä-valkoinen, usein ne ovat täplikkäitä) Näihin upeisiin kasveihin sain tutustua äitini kautta joskus.. kymmenisen vuotta sitten? Nyt kymmenen joulua myöhemmin ne kukkivat ja sain siitä inspiraatiota postaukseeni. Kuvat © Vera.

Elikkä ihailen orkideoita. En fanita niitä, mutta itseasiassa haluaisin olla kuin orkidea. Orkideat puhkuvat elinvoimaa, heidän ei tarvitse kuunnella kritiikkiä ulkonäöstään tai huolehtia rahaongelmista, ylläpitää ystävyyssuhteita tai vuodattaa kyyneliä kenenkään vuoksi. Niiden tarvitsee vain oleskella auringon valossa kukkaruukussa (tai luonnossa), juoda vettä, ottaa juurilla ravintoa mullasta/maaperästä sekä olla muiden ihailtavana. Paitsi välillä tietenkin ulkona oleskelevilla orkideoilla saattaa satunnaisesti piipahtaa ötököitä... mutta ei anneta sen nyt häiritä, vaikka moni meistä ihmisistä (tytöistä) inhoaakin ötököitä. Mutta muuten kuulostaa täydelliseltä, vai mitä? Ajattele jos voisit itse viettää elämäsi vain muiden ihailemana ja kukaan ei ajattelisi/sanoisi sinusta mitään ilkeää... okei noni nyt lopetan haaveilemisen, mennään asiaan. Miettikää millaiselta sellainen elämä oikeasti kuulostaisi? Nyt kun tarkemmin ajattelen, en haluaisi sittenkään elää niin täydellistä elämää. Mielestäni elämään kuuluu epäonnistumiset ja erilaisuudet. Olisi aika tylsää viettää jokainen päivä samanlailla, vaikka siihen kuuluisikin muiden ihailua. Pitäisi olla vain paikallaan. Todennäköisesti parin viikon kuluttua suosionosoituksista ei enää nauttisi, sillä niihin on jo totuttu, jopa kyllästytty. Mielestäni elämän on hyvä olla epätäydellistä, sillä muuten elämässä ei olisi mitään mietittävää. Ilman epäonnistumisia ja erilaisuuksia ihmisen elämässä ei olisi mitään. Mitään mitä mitä tuntea. Eikä myöskään yhtään mitään järkeä. Maailmassa ei olisi järkeä ilman epätäydellisyyttä. Kai se on riitävä perustelu mielipiteelleni? Noh, ajatelkaamme sitten järkevästi. Orkideakin lopulta kuihtuu ja kuolee. Niin käy myös ihmisille. Lopulta ihmisen ja orkideioden välillä ei olekaan niin suuri ero...

Kannattaa tosiaan välillä miettiä mitä elämä merkitsee sinulle... siitä voi olla joskus jopa apua joihinkin tilanteisiin.

Joten siispä olkaamme onnellisia epätäydellisestä elämästä! (ja nekin, jotka kuvittelevat omaavansa täydellisen elämän, olkaa tekin onnellisia sen kanssa!)

Wannabesyvällisin terveisin, Vera. (: